Isi osti minulle urut, koska ajatteli, että saattaisin pitää siitä, että kosketinta painamalla saa aikaan äänen. Toistaiseksi urusta on nauttinut lähinnä isi, äiti ja yläkerran Mika. Ehkä minäkin vielä aloitan kunhan nuo innokkaimmat tuosta saavat soitettua pahimmat pakkautuneet riitasoinnut.
Eräänä iltana iltapesulta tullessa Eeli köllötteli tapansa mukaan nakupallerona sängyssämme. Yhtäkkiä silmissä pilkahti ja poika pyörähti mahalleen, asetti (huomattavalla vaivalla) tyynyn selkänsä päälle ja totesi: ”Eeli on peehonen!”. Oli siinä isillä ja äitillä ihmettelemistä ja […]
Eeli on viime aikoina reipastunut kävelijänä. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Lapsen maailman arvoituksellisuus kiteytyy monesti kävelymatkalla tarhasta kotiin. Aikuinen ei ymmärrä lapsen pään sisäisiä liikahduksia, jotka saattavat aktualisoitua vaikkapa siten, että lapsi a) […]
Onpa hieno purkkirivistö! Näistä minä pidän kovasti! Tätä hommaa voi soveltaen tehdä myös auto-peräkärry-auto-yhdistelminä tai vaikkapa rakennuspalikoilla.
Paketti. Alamittaisten elämää jo vuodesta 2004.
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?