Jouluvalmistelut jäivät tänä vuonna melko vähälle, koska matkustimme jouluksi Mikkeliin. Piparkakkutalo tehtiin kuitenkin pitkän kaavan mukaan. Itsenäisyyspäivänä alotettiin ja paistettiin kantavat seinät. Seuraavan viikon ajan _joka päivä_ neuvoteltiin siitä, saako seiniä syödä. Äiti ei antanut koskea seiniin, mutta savupiipunpa söin! Sitten ostettiin yhdet koristelukarkit, jotka hävisivät ennen kuin kerkesivät taloon (tästä ei neuvoteltu). Sitten liimattiin osat yhteen ja annettiin kiinnittyä. Neuvoteltiin, saako talon syödä. Sitten lopulta parin viikon jälkeen planeetat olivat oikeassa asennossa, seinät pystyssä ja karkit katossa. Lopuksi siroteltiin tomusokeria lumeksi ja talo oli valmis! Jatkettiin neuvotteluja…
…sitten sai maistaa jos oli tarpeeksi nopea eikä liima ehtinyt kuivua. Äiti yritti turhaan selittää, että piparkakkutalot perinteisesti syödään vasta joulun jälkeen, kun ne ovat asianmukaisesti pölyttyneitä eikä piparit vois muutenkaan enää vähempää kiinnostaa. Minusta tuommonen on höpöttelyä!
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?