Kävelykokemuksia

Eeli on viime aikoina reipastunut kävelijänä. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Lapsen maailman arvoituksellisuus kiteytyy monesti kävelymatkalla tarhasta kotiin. Aikuinen ei ymmärrä lapsen pään sisäisiä liikahduksia, jotka saattavat aktualisoitua vaikkapa siten, että lapsi a) heittäytyy konttaamaan kesken matkan (kyse ei ole siitä, ettei enää jaksaisi kävellä), b) kääntyy 180 astetta ja jatkaa matkaa muina miehinä, c) juoksee linnun perään ja huutaa ”Eeli ottaa tämän!” tai d) riuhtaisee irti käden kädestä ja alkaa huutaa ja räyhätä ilman että aikuinen on huomannut minkään konfliktin tapahtuneen. Mutta mukavia puolia toki on. Esimerkiksi lähiympäristöön on tosi mukava tutustua kävellen: siitä huomaa ihan uusia puolia, löytää uusia portaita, rakoja aidoissa ja koloja teissä.