Tykkään lukea ja kirjoittaa. Ja riimittely ja lorut on mukavia. Äiti pyysi kirjoittamaan kummipoika Miolle runon ristiäiskorttiin. En kirjoittanut, mutta sanelin. Tällainen siitä tuli:
Lammas meni keittiöön,
sillä oli yksi hammas,
aakkoset söi,
sitten löi
itseänsä napaan
tavalliseen tapaan,
lepäsi hetken
ja päätti retken.
Retkimatkalla se sai,
sanoa: ai!
———–
EDIT: Äiti kävi Eelin kanssa keskustelun peeveli-sanasta. Yritti sievästi karsia sitä sanavarastosta sanomalla, että se on vähän ruma sana. ”Eikä ole!”, kimpaantui Eeli. ”Esimerkiksi niin kuin pikkuveli, p-veli.”
Ja tästähän tuli meillä ihan hitti runo, jota Joel halusi kuulla uudetaan ja uudestaan nauraa kätkättäen!