Yhdeksänkuinen

Silla on yhdeksän kuukautta. Hän on viettänyt yhtä kauan mahan ulkopuolella kuin aikoinaan mahassa. Kylläpä aika rientää. Sillan lempinimeksi on vakiintunut Pikkuliini (Eelillä on tietty tapa huhuilla ”Silla! Pikkuliini!”). Eeli kutsuu Sillaa hellittelymielessä myös Silta-nimellä. Silla on laajentanut sosiaalista piiriään jo äitistä isiin ja isovanhempiin, joista (ja jotka) on riemuissaan. Unikoululla neitiä on kidutettu nyt pari viikkoa. Pakotetaan nukkumaan omassa sängyssä, eikä tarjoilukaan pelaa ollenkaan entiseen malliin. Onneksi päivällä voi ottaa takaisin menetettyä yöunta, kun vaunuissa voi 15 asteen pakkasella nukkua helposti neljäkin tuntia.

Uuden kodin tilasta Silla nauttii paljon ja ennakkoluulottomasti konttaa paikasta ja huoneesta toiseen. Isi on tuloksetta yrittänyt säädellä neidin liikkumista valoilla toivoen, että pimeät paikat eivät ole luokseen kutsuvia. Keittiölaatikoiden, hoitolaukun, kassien, korien ja kaiken mahdollisen purkaminen on ykkösjuttu. Vauhtia on vähintään yhtä paljon kuin Eelillä aikoinaan, keskittymiskykyä huomattavasti vähemmän. Ja suuhun menee IHAN kaikki; takkapuiden tikut ja kaarna, pöly, lattialta löytyvä ruoka jne jne. Ruoka maistuu hyvin lautaseltakin tarjottuna.

Sillan tasapaino alkaa olla melko hyvä. Huomaamattaan seisoo jo kymmenenkin sekuntia ilman tukea. Musiikista hän nauttii edelleen ja hytkyy huvittavasti biisin tahtiin. Kameralle poseeraa tottuneesti ja väläyttää leveän hymyn. Pottailu sen sijaan ei onnistu ollenkaan. Niin mielenkiintoista asiaa ei ole vielä löydetty, mikä Sillan pitäisi istumassa tarpeeksi kauan. Vahinkopissoja ja pari kakkaa ollaan saatu pyydystettyä, mutta hyvin alkeissa ollaan.

Silla’s nine months old. Time flies. We seem to be calling her ”Pikkuliini” (= something like ”tinyliny”?), a name invented by Eeli. Eeli calls her ”Silta” (= bridge) as well, with affection. Silla has extend her social domain from Mommy to Daddy and grandparents, who are very appreciative. We have also tortured her with ”sleeping school” for two weeks now. This means making her sleep in her own bed. Room service has also been downgraded from her diamond level the the normal V.I.P. level. This is all unbelievably frustrating for her. She is taking the missed sleep back during the day, sleeping up to four ours outside in her pram (15 celsius below zero seems to be ideal for napping).

Silla really enjoys the space in our new home and she crawls on all fours from one room to another. Daddy has been trying to restrict her expeditions by turning off lights in remote areas of the house hoping that she would get the hint. It doesn’t work. Disassembly and unpacking is her favourite hobby. Kitchen drawers, Mommy’s bag, boxes, baskets, all goes. Her pace of doing things is pretty much the same Eeli had at her age. However, she has considerably less patience which makes her overall quite a package to track (we’re thinking GPS, camera surveillance and a personal bodyguard). And she is VERY oral. She puts everything in her mouth: splinters from firewood, bark, dust (she loves dust), food fallen under the table etc. Luckily she also likes food from a plate. She’s a good eater.

Silla’s balance is pretty good. She might accidentally stand for 10 seconds if she has something of interest in her hands. She still enjoys music, shaking and jiggling with music to everybody’s amusement. She also has a very good camera pose and can do a great camera smile (it’s pretty hard to take pictures like the one above). Potty-things don’t work at all. There’s nothing to keep her sitting long enough. So with all this other experience, she’s still a rookie in that aspect.