Viisivuotias

On uskomatonta olla viisivuotiaan äiti. Jo viisi vuotta tuo ihana pieni ihminen on tuottanut minulle suurempaa iloa ja ylpeyttä kuin mitä ikinä luulin olevan mahdollista tuntea. Olen nauranut lukemattomia kertoja hänelle ja hänen kanssaan. Hänen vuokseen olen myös monta kertaa pettynyt itseeni ja tuntenut suurta syyllisyyttä. Hän on – paremmin kuin kukaan – opettanut minulle kärsivällisyyttä. Olen kasvanut hänen kanssaan viisi vuotta.

Eeli, olen kovin kiitollinen tästä vuodesta jonka olemme saaneet viettää yhdessä. Olen saanut opettaa sinulle vielä niin paljon. Olen saanut vastata kysymyksiisi siitä, miksi pyllyllä on posket tai mistä kivet ovat tulleet, miksi niitä on maassa, miksei niitä sada ja miksi niitä on eri muotoisia. Olen saanut pelastaa leppäkerttuja tieltä ja kerätä talteen syksyisiä vaahteranlehtiä. Olen saanut seurata suurta muutosta vähän ujosta pojasta uskomattoman reippaaksi ja sosiaaliseksi menijäksi, joka haluaa mennä puistoon seuran vuoksi. Jos seuralainen on kaksivuotias, se ei haittaa, seuraa on kuitenkin. Suhtaudut vieraisiin jo melkein liiankin pelottomasti. Muisto siitä yksivuotiaasta, joka itki leikkipuistossa, kun joku juoksi liian läheltä tai joka vajaa kaksivuotiaana päiväkodissa meni vessaan potalle istumaan vain saadakseen olla rauhassa muilta lapsilta, on todellakin pelkkä muisto. Sinä luet, kirjoitat, puhut englantia, osaat ajaa pyörällä ja olet muutenkin jo niin kovin itsenäinen. Kaksi sinua parhaiten kuvaavaa sanaa ovat iloinen ja avulias. Olet aina valmiina auttamaan, jopa kesken leikkien tai silloin kun apua ei tarvita. Sillan hoidossa haet harsoa, ojennat saippuaa ja kannat turvakaukaloa. Muutenkin suhtaudut pikkusiskoon uskomattomalla lempeydellä.

Välillä tulee paniikin tunne, että kasvat käsistäni pois enkä ehdi tehdä tai sanoa mitään. Mihin nämä viisi vuotta ovat menneet? Joka päivä olen kertonut sinulle rakastavani sinua. Sanoessani sinulle rakastavani sinua maailman eniten, sinä vastaat rakastavasi minua avaruuden verran. Viisivuotissyntymäpäivänäsi halasit minua tiukasti keittiössä pitkän tovin ja sanoit: ”Äiti, tämä lukko ei ikinä aukea.” Sitä minäkin toivon pieni poikani.