Meillä on pelattu pari viikkoa joka päivä the incredible machine-peliä. Sitä pelataan niin, että täytyy kaikkia vempaimia käyttämällä saada aina joku asia tapahtumaan. Tässä kolme pesäpalloa täytyy saada tikapuukuiluun.
Päivittäin käydään neuvotteluja siitä kuinka monta peliä saa pelata. Sitten kun sovittu määrä on pelattu, Eeli kysyy, että saanko pelata vielä yhden vai nolla? Pelaaminen on sen verran monimutkaista, että sitä harrastetaan yhdessä isin kanssa. Isistä on apua kokonaissuunnittelussa, mutta kun tarvitaan hieman epätavallisempaa tai epäloogisempaa ajatteluprosessia, Eeli on ylivoimainen.
Silla ei pelaa vielä. Hän osallistuu turisemalla, ähisemällä ja kakkaamalla. Tähän mennessä Silla vaikuttaa olevan erilainen vauva kuin Eeli. Hänen kohdallaan nimittäin pitää paikkansa se, että vauvat vain syö ja nukkuu. Unta vedetään palloon n. 20 tuntia vuorokaudessa, mikä tarkoittaa, ettei virkeitä hetkiä ei ole kovikaan montaa. Eeli oli toista maata. Hän teki valvomisennätyksiä jo tosi pienenä. Saattoi olla seitsemänkin tuntia hereillä yhteen mittaan ja nukkuminen tarkoitti yleensä parinkymmenen minuutin pätkiä. Silla on paljon ennalta arvattavampi. Hän tankkaa ennen pitkiä unia, mistä tiedetään sitten, että uni maittaa sitten ainakin tunnin tai pari. Yöllinen ennätys on ensimmäisellä viikolla 3,5 tuntia yhtäjaksoista unta. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Sillalla on myös temperamenttia kiitettävästi. Jos nälkä äityy liian kovaksi, itse syömisen aloittaminen viivästyy, kun neiti huutaa ja karjuu tissille. Ei halua ottaa ensimmäistäkään imua, kun on niin vihainen ja loukkaantunut kun tissistä ei maito suihkua itsestään suuhun. Tämän kanssa ihmeteltiin kahtena ensimmäisenä koti-iltana n. tunti molempina iltoina, mutta sittemmin äiti on oppinut ennakoimaan eikä Sillalle ehdi enää tulla niin kova nälkä.
EDIT: Tuolle Sillan nälkäraivolle on täällä naureskeltu, että taitaa olla äitinsä temperampentti tytöllä, MUTTA Sillan mummupa tunnisti käyttäytymisen ja kertoi isin joutuneen vauvana aivan samalla tavalla raivon valtaan jos ei päiväunilta herättyä heti ensimmäiseksi saanut ruokaa!
Onpa kompleksi ja taitoja vaativa tietsikkapeli Eeli 🙂 Sen eteen kannattaakin oppia hyviä neuvottelutaitoja!
Ja voi tuota pientä vaaleanpunaista tuhisijaa 🙂
Onneksi äiti on nopeasti oppinut ennakoimaan Sillan nälkä-aiheiset tuskaantumiset… Eikö Eelillä ollut sellaisia raivareita ollenkaan? Kiinnostavaa että ovat keskenään ilmeisesti niin erilaisia?!
Kiva kuulla että nukkumiset ja rytmit onnistuu niin hyvin!
Tosi kivoja kuvia. Näkyy tunnelma ja tilanne. Tiinasta tulis hyvä valokuvaajakin.
Hei! Ihana vauveli. Ronja sai kans niitä tissiraivareita! Ja myös siitä jos suihkusi liian kovaa… Näyttää kyllä eriltä kuin Eeli mutta jotain samaa kuitenkin. Kiva että kaikki on lähtenyt rullaamaan!