”Hei! Hei! Voinko vastata kysymykseen?”
Isin ja äitin tietokoneilla näkyy aina Hesarin tai Kalevan etusivu. Molemmat verkkolehdet julkaisevat kivaa viher-punaista päivän gallupkysymystä. Otan lähes päivittäin kantaa asioihin ja koska meidän pienien pitää pitää yhtä, äänestän useimmiten tappiolla olevaa mielipidettä. Äitin ja isin kanssa juttelimme ensin, että voiko nelivuotias vastata kysymyksiin, kun on vielä niin pieni (esim. Hesarin ”Vakuuttaako SDP:n oppositiopolitiikka?” pisti miettimään, kun en ymmärtänyt yhtään sanaa koko kysymyksestä). Ajattelimme kuitenkin, että rationaalisen julkisen keskustelun kannalta vastauksen ymmärtäminen on toissijaista. Media tuottaa kysymyksillä vain päiväjärjestystä, jossa tuloksia tärkeämpää roolia näyttelee kysymyksen luoma yhteisten puheenaiheiden valikoima. Hesari ja Kaleva haluavat myös ylläpitää illuusiota vaikuttamisen mahdollisuudesta ja näin myös alitajuista halua seurata uutisointia. Kaikki tämä on ihan ok. Hankalinta on se, että punainen on minun lempiväri ja haluaisin mieluiten aina äänestää sitä.
(Vastaukset olivat: Suomi ei voi hyötyä Pietarin läheisyydestä, hopea on häpeä ja SDP:n oppositiopolitiikka ei vakuuta)
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?