Eilen aamulla pojilla oli uusi mukava leikki. Silon syötyä aamupalansa, Eeli odotti valmiina olohuoneessa työkalupakki kädessä ja kypärä päässä. Siitä alkoi korjaajaleikki, jossa korjattiin autoja, kirjaimia, junia ja robottikäsiä. Tämä roolileikki oli ehkä eniten verbaalista kommunikaatiota sisältänyt leikki, mitä nämä pojat ovat yhdessä leikkineet. Siinä ohjailtiin toista sanallisesti, selitettiin mitä piti tehdä ja juteltiin työn lomassa asiallisia asioita. Käytössä oli uusia sanoja ja lauseita ja niitä testailtiin kovasti. Tosi ilolla äiti laittaa merkille tällaiset jutut. Tällainen leikki onnistuu Eeliltä Silon kanssa, mutta vieraampien samanikäisten lasten kanssa kieli ei vielä riitä kovinkaan kommunikoivaan leikkiin. Tai ainakaan sen tasoiseen leikkiin, mihin Eeli ikänsä puolesta pysyisi. Siihen nähden tuo kyllä tosi reippaasti ja sisukkaasti käy englantikoulussa ja muissa paikoissa kieltä oppimassa. Ja oppiihan sitä. Eilisen koulupäivän jälkeen Eeli kysyi mitä tarkoittaa mm. sanat: ”corner”, ”foot”, ”noise”, ”noisy”, ”easy” ja ”kids”. Näistä on hauska sitten pohdiskella, että mitä koulussa on tapahtunut. Onko joku laitettu nurkkaan liian äänekkäästä käyttäytymisestä? No ei varmaan sentään. Eilen harjoiteltu pieni L-kirjain oli kuulemma ollut opettajien mukaan ”very very easy”.
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?