Hormonihuuruissa

Äiti on raskaudessaan edennyt sitrushedelmävaiheesta jäätelönsyöntivaiheen kautta itkemisvaiheeseen. Näinä päivinä kaikki itkettää. Joogassa itkettää. Eeliä seuratessa itkettää. Blogatessa itkettää. Tänään Eelin esikoulussa oli kerta, jolloin opettajat antoivat palautetta lapsesta. Siellä käytiin läpi yleisiä asioita lapsesta, kuinka hän pärjää koulussa, jaksaako istua paikoillaan, kuunnella ohjeita, osallistuuko toimintaan muiden kanssa, miten seuraa toimintaa jne. Eeli on koko ajan tykännyt käydä esikoulussa (jota me siis kutsumme englantikouluksi), joten olen aavistellut, että ei siellä varmaan ihan kamalan huonosti mene. Kysyttäessä Eeli ei kuitenkaan paljon kertoile koulupäivien tapahtumista. Askartelujaan esittelee mielellään ja opittuja lauluja ja loruja lauleskelee. Eeli tekee mielellään myös ”kotitehtäviä”, joita sieltä saavat mukaansa. Tänään kuitenkin oli mukavaa kuultavaa, kun opettajat kuvasivat, miten Eelillä luokassa menee. Hän on hyvin tarkkaavainen ja seuraa ympäristöään tiiviisti. Keskittyy hyvin tehtäviin. Seuraa ja pysyy mukana paremmin kuin monet muut, vaikka ei ymmärrä kieltä täydellisesti. On kohtelias kaikille. Menee ja ottaa osaa rohkeasti muiden leikkeihin ja on aktiivinen. Jaksaa kuunnella ja seurata tarkkaavaisesti pitkiäkin englanninkielisiä opetustuokioita, joihin yleensä liittyy jonkin kirjan lukeminen (opettaja lukee). Ovat kuulemma muiden luokkien opettajat hämmästelleet Eeliä, joka napottaa etualalla seuraamassa kirjaa, kun toisissa luokissa englantia ymmärtämättömät eivät jaksa kuunnella ja opettajat saavat palauttaa heitä takaisin rinkiin monta kertaa tuokion aikana. No, keskustelusta selvisin kunnialla, mutta sitten kotimatkalla autossa itketti. Kaupassakin vähän vielä itketti. Kotona itketti vielä vähän lisää. Miten hieno, hyväsydäminen poika!

P2240272.JPG P2240278.JPG

Mahan koosta on ollut puhetta… Laitan tähän pari kuvaa. Tässä vaiheessa siis vielä viisi viikkoa matkaa. Annukka, ymmärrätkö nyt miksi sun jättimaha ei vaikuta musta enää niin isolta ;)? Käyrillä mennään kuitenkin.

5 Comments

  1. No nyt itkettää täälläkin…Hieno poika ja hieno masu!

  2. Eikö ookki semmosia asioita, jotka tuntuu ihan liian aikuismaisilta kirjoittaa nelivuotiaasta! ”Keskittyy hyvin tehtäviin”, eihän se nyt mikään koululainen ole! Taitaa Elina sullakin vielä mammahormonit olla aika pinnalla. Kiva kun ei tarvi yksin itkeä :).

  3. No on kyllä jättimaha! Sitten kun muuten oot tommonen närhi 🙂 APuva kohta se sieltä tulee! Laitappa vielä mulle se teidän osoite mailiin tai muualle! On se Eeli kyllä reipas!

  4. Närhipä hyvinkin… näkisitpä mun reidet ;( Tuo kuva on tosiaan jo pari-kolme viikkoa vanha… Mammajoogassa huvittaa itseäkin, kun mikään liike ei enää oikein onnistu. Aikamoista puhinaa siis. Laitan sulle osoitteen, sori pyysit sitä jo aiemmin mutten muistanut laittaa sitä postiin. Laitan sen nyt heti!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*