Takana on melkein seitsemän kuukautta Amerikassa oloa. Edessä on kolme. Tänään oikein hätkähdin tuota suhdetta. Pelattiin tänään Eelin kanssa jalkapalloa loskaisella takapihalla, mikä meillä oli harrastuksena (ilman loskaa) elo-syyskuussa kun oli vielä kesä ja kaikki oli uutta. Pelaaminen sai muistelemaan taaksepäin kaikkia asioita, joita meille on tapahtunut. Tapahtumia on ollut paljon, mutta suurin muutos varmaan meidän jokapäiväiseen elämään on ollut Eelin ja Silon välinen ystävyys. Se on päässyt viime aikoina ihan uuteen ulottuvuuteen, kun kommunikointi ja yhteiset leikit ovat parantuneet. Leikeissä on jo suunnitelmallisuutta ja ohjausta ja juonta ja konflikteja tulee vähemmän koko ajan. Eelin puuhat kotona päivisin ovat vähän ”puolitehoisia” ja vasta kun Silo tulee illalla hoidosta, riemu on ylimmillään. (Harrastukset tuovat päiviin mukavan lisän tietenkin!) Vaikka kotiinlähtöön on vielä aikaa, käy yhä selvemmäksi se, kuinka kovasti pojat tulevat toisiaan ikävöimään. Silo on pitänyt Eeliä veljenä jo syksystä asti. Eeli ei puhuttele Siloa veljeksi, mutta käyttäytymisellään on välillä kovin isovelimäinen.
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?