Iloiset karkkikerjäläiset lähdössä keräämään saalista Halloween-iltana. Silo on lepakko ja Eeli on lohikäärme. Tätä iltaa odotettiin kovasti toista viikkoa (vaikka Eelin käsitys siitä, mitä oikeasti tuleman piti oli melko hatara). Fraasit oli harjoiteltu – eli ”Trick or treat!” ja ”Thank you” ja ”Happy halloween” ja kerrattu missä vaiheessa mikäkin sanotaan. Ensimmäisellä ovella Eelin ilme oli jonkin verran epäuskoinen, kun noilla taikasanoilla todella sai kourallisen karkkia kassiin! Sen jälkeen lohikäärmeestä näkyi vain punainen hännänpää, kun se juoksi ovelta toiselle vähät välittämättä pihojen hautausmaista tai siitä, että karkkia ojensi monesti aika hurjan näköinen hyypiö.
Kierroksella oli melko turhaa kehottaa Eeliä odottamaan Siloa saatika sitten muuta joukkoa, niin palava oli kiire. Posket punaisina, silmät kiiluen, hitaampien päälle portaissa rynnien tämä hikeä puskeva lohikäärme kiersi ovelta ovelle. Tässä oli todella kyse siitä, kuka tulee paikalle ensimmäiseksi. Jos ovea ei avattu heti, kurkittiin ikkunoista malttamattomana että eikö ne jo tuu. Aina ei hoksattu edes soittaa ovikelloa, vaan käveltiin suoraan sisään huutaen ”trick or treat!”
Lopuksi ihasteltiin kotona karkkisaalista ja herkuteltiin parilla suupalalla. Seuraavana päivänä Eeli ei muistanut enää koko karkkeja (mikä hykerrytti tietenkin äitiä ja isiä).
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?