Kaverukset!

Puolitoista kuukautta. Niin kauan ollaan oltu täällä nyt. Eelillä ja Silolla on loksahtanut joku pala kohdilleen, sillä nyt menee hyvin. Viime viikko oli ensimmäinen viikko, kun Eeli ikävöi Siloa sen ollessa päivähoidossa ja ilostui selvästi Silon palatessa. Itsekin sanoi, että on ikävä. Yhteiset leikit ovat sujuneet jo paljon paremmin ja Eeli on alkanut kiinnittää huomiota ja edes yrittää ymmärtää mitä Silo sanoo. Aikaisemmin Silon kommentit olivat vain huulten heilumista, ei mitään mihin olisi pitänyt reagoida. Silo puolestaan on oppinut sanomaan Eelin nimen paremmin. Aikaisemmin Eeli oli tosi terävä ja käskevä EI! Nyt se on jotain Eetin ja Eejin väliltä – kuitenkin siis siten että keskellä on havaittava tavutus. Eeli ymmärtää englantia päivä päivältä paremmin, luulen että nyt ollaan jonkinlaisessa suvannossa, niin sanotussa sisäänottovaiheessa. Yhteisiä keskustelun/väittelyn aiheita ovat ABC-laulun laulaminen suomeksi vs. englanniksi – molemmat laulavat täysillä yhtä aikaa ja heikompi hermostuu. Toinen loputon keskustelun aihe on banaani. Onko se suomalaisittain BAnaani vai amerikkalaisittain baNAAna. Näitä toistellaan toisinaan kiivaasti ja toisinaan hihitellen. Etenkin automatkoilla.