Kuusi viikkoa sitten kun tulimme tänne, Eeli ihastui ensimmäisenä magneettisiin kirjaimiin, joista pystyi helposti kirjoittamaan tuttuja sanoja. Kaksi ensimmäistä sanaa, jotka ilmeistyivät jääkaapin oveen, olivat ”EELI” ja ”ISI”. Sitten Eeli päätyi kuitenkin värkkäämään sanoja ja yhdistelemään niitä niin, että niistä tuli tällainen melko merkityksettömältä näyttävä sanapötkö. Kirjainjono sai olla monta viikkoa rauhassa jääkaapin kyljessä, kunnes Tia yhtenä päivänä kysyi minulta, olenko huomannu, mitä siinä lukee jos jättää ensimmäisen ja viimeisen kirjaimen huomiotta. Nähtäväksi jää…
ONNEKSI OLKOON! Mahtava juttu!! Sata halia!!
Sama tunne on ollut mummullakin.