KÄRKKÄRI!

(toim. huom: Eelillä on ollut makkara-, nakki- ja kinkkukammo oikeastaan aina. Hän on kieltäytynyt maistamasta mitöän em. aineksia sisältävää ruokaa …ja aineksen markkinointi jonakin muuna tai sen naamiointi on ollut melko työlästä, tietävät äiti ja isi. On kuin Eelillä olisi ollut sisäänrakennettuna nitriittitutka… NO MUTTA) ”3-vuotisneuvolassa neuvolan tätin kanssa tehtiin maistamissopimus, johon vedoten äiti ja isä ovat yrittäneet saaneet minua maistamaan milloin mitäkin kauheuksia… on yritetty syöttää juustoa, vattua, tomaattia, punajuurta, puolukkaa ja milloin mitäkin ällötystä. Joskus kuitenkin kun olo on oikein hyvä vetoan reippaasti itse maistamissopimukseen ja tarjoudun maistamaan jotakin uutta juttua. Eräänä launtaina uimasta tullessa pysähdyttiin isin kanssa siinä Raksilan Prisman makkarakojulla. Isillä on nälkä ja se tilas kärkkärin. Oli mullakin nälkä, mutta kotona odotti äitin lihakeitto. Jotenkin kuitenkin se makkara haisi uinnin jälkeen ulkoilmassa niin hyvälle, että ajattelin, että maistamissopimuksella voin palan ottaa. Isi hämmästyi ja ojensi makkaran – jonka ihmetykseltään vain vaivoin onnistui pitämään hyppysissään – ja otin haukun. Pureskelelin. Makustelin. Nielaisin.
Tuumasin hetken ja virkoin: ”Anna ommaan kätteen.”