Brainiac

Hassua miten lapset näyttävät niin pieniltä nukkuessaan. Joka kerta kun nukkuvaa lasta katsoo, tuntuu että se on näyttänyt JUURI samalta jo vauvana nukkuessaan. Vaikka hereillä sitä ollaan muka jo niin isoja… tai no. Ikäkysymys vaihtelee päivän kulun mukana. Kello viideltä herttainen kolmevuotias saattaa tuumata pohdiskelevalla äänensävyllä kulmat kurtussa, että: ”Kaikki mitä tarvitaan on kuppi, kuumaa vettä ja lusikka” – Mitä siitä tulee? kysyy innostunut äiti. ”Lusikasta tippuu sitten pisaroita!” (!!!) Ja vaikkei näitä sanoja ihan ukkosenjyrinän säestyksellä todettukaan, niin äiti on kyynel silmässä vakuuttunut siitä, että kyseessä on HARVINAISEN älykäs, fysiikan teoriat suvereenisti hallitseva poikalapsi… kunnes kello pyörähtää kolme tuntia eteenpäin ja tämä Bohrin ja Newtonin jalanjäljissä taaplaava lapsinero löytyy vessasta, missä hän pitää toisella kädellään vessannuppia pohjassa samalla kun kauhoo toisella kädellä vettä vessanpöntöstä suuhun…