Vielä yksi asia

Minulla on illalla nukkumaan mennessä tapana pyytää Eeliä kertomaan ”vielä yksi asia”. Tämä tapa juontuu siitä, että aiemmin Eeli ruukasi huudella pitkään omasta sängystä asioita vielä sen jälkeen kun oltiin sanottu hyvät yöt. Niinpä pyydän häntä iltaisin kertomaan vielä yhden asian ja lopuista jutellaan sitten aamulla. Usein nämä ”vielä yhdet asiat” ovat aikamoista tajunnanvirtaa. Tänään asia käsitteli naimisiinmenoa. Aiheesta on puhuttu aiemminkin, jolloin Eeli ilmoitti menevänsä isona naimisiin papan kanssa. Tänään hän ehdotti, että ”Äiti, mitä jos me mentäis naimisiin, niin voitais istua vaikka puskurilla tai sitten rekka-autolla. Ja minulla ois mukana sairaanhoitajan vehkeet, joilla vois laittaa tukkaa sieväksi ettei se nousis pystyyn. Minulla on aina mukana nosturi ja hinausauto jos vaikka mummun ja papan autoon tulee vika, niin voin korjata sen aina. Minä se voin aina korjata sen auton.” Eikö ole ihastuttavaa tuo kolmevuotiaan hyväntahtoinen omnipotenssi – näitä juttuja tulee varmasti ikävä!