Oleminen ja banaanius

Kävimme tänään uimasssa isin kanssa. Kellukkeitten kanssa uiskentelen jo ihan oma-aloitteisesti ja kaikenlaiset vesiriennot kiinnostavat, laidasta laitaan. Uinnissa kuitenkin väsyy ja väsyneenä sitä tulee helposti filosofiselle tuulelle. Olin koko pyöräilymatkan uimahallilta kotiin ihan hiljaa ja sitten kun pistettiin pyörää parkkiin kotioven edessä, heitin ilmoille mannermaisen eksistentiaalifilosofian ja heideggerilaisen metafysiikan alaan kuuluvan raikkaasti tuoreistetun kysymyksen: ”Isi, miltä tuntuis olla banaani?”