Eeli oppi tekemään kuperkeikan 12.2.2008. Äiti oli parhaansa mukaan kannustava, vaikka alku näyttikin vaaralliselta. Mielessä häilyivät ala-asteen opit siitä, että leuka pitää olla kiinni rinnassa ja jalat ”saattaa” toiselle puolelle… Muistikuvat olivat kuitenkin niin hataria, että piti ihan ite kokkeilla. Nyt on pään kääntäminen hieman rajoitteista. Eeli on kuitenkin onneksi äitiä joustavampi eikä ole kärsinyt vaurioista alkuhankaluuksista huolimatta. Tällä viikolla on muutenkin liikunnassa edistytty, kun Eeli harrasti torstaisen liikuntakerhon itsenäisesti ilman äitiä! Hvyä Eeli!
Paketti. Alamittaisten elämää jo vuodesta 2004.
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?