Kuoleman olemuksesta

Viime kesänä yksi Eelin lempiharrastuksista oli puhaltaa ikkunassa käveleviä kärpäsiä – kärpäset näin kun ärsyyntyivät ja pörisivät ärhäkästi. Tässä hommassa Eeli eräänä päivänä huomasi myös erään vähemmän onnekkaan kärpäsen, joka lepäili jalat ojossa ikkunalasien välissä. Tällöin totesimme, että tämä kärpänen on kuollut – ei liiku enää vaikka puhaltaa. Lapsen mielessä siis kuolema yhdistyi liikkumattomuuteen – tarkemmin lentämättömyyteen. Tänä keväänä eräs muurahainen oli eksynyt olohuoneemme matolle, jolloin Eeli – melko säälimättä – takoi muurahaista avokämmenellä kunnes siitä oli jäljellä vain käpertynyt mytty. Tämän jälkeen hän otti muurahaisen etusormen ja peukalon väliin, vei sen näytille isille keittiöön ja pyysi isiä katsomaan. Kun Teemu huomioi muurahaisen kuolleen, Eeli tuumasi, että ”Ei se ole kuollut, kato (päästää muurahaisen pinsettiotteesta) – lentää!”